Kirjoitin ylioppilasaineessa vuonna 2006 itseaiheutettujen sairauksien hoidosta. Silloinen Sitran yliasiamies, entinen pääministeri Esko Aho oli ehdottanut, että terveellisistä elämäntavoista voitaisiin palkita alemmilla sairaanhoidon maksuilla ja epäterveellisistä elämäntavoista rangaista ankarammalla verotuksella. Mikä on lopulta itseaiheutettu? Mitkä ovat terveellisiä elämäntapoja?
Sittemmin olen opiskellut lääketiedettä ja nähnyt lääkärin työssä elämäntapojen vaikutuksen sairastamiseen läheltä. Nilkkansa nyrjäyttäneet lenkkeilijät, lonkan murtaneet liukkaalla kävelijät, sydäninfarktin hiihtoladulla saaneet aktiiviliikkujat tai selkänsä kuntosalilla nitkauttaneet ovat epäilemättä omalla toiminnallaan päätyneet tilanteeseen, jossa tarvitsevat terveydenhuoltoa. Arkiliikkuminen, kuntoliikunta ja harrasteurheilu ovat silti yksiselitteisesti terveellisiä tapoja.
Yhteiskunnalliset ongelmat tarvitsevat yhteiskunnallisia ratkaisuja.
Monet epäterveellisetkään elämäntavat eivät ole yksilötasolla potilaan omaa syytä. Kun työmatka ei ole käytännöllisesti kuljettavissa kävellen tai pyörällä, kyse on usein yhteiskunnan rakenteista: Infrastruktuuri ei tue liikkumista, lähikauppa on vaihtunut hypermarketiksi ja lasten harrastusmatkat vaativat kulkemiseen nopeutta. Terveellinen ravitsemus on liian usein kalliimpi vaihtoehto ja siten pienituloisen ulottumattomissa. Yhteiskunnalliset ongelmat tarvitsevat yhteiskunnallisia ratkaisuja.
Elämäntapojen vaikutus sairastamiseen on tavallisesti epäsuoraa: Ne lisäävät alttiutta saada sairauksia, mutta eivät ole varsinainen taudin aiheuttaja. Väestötasolla elämäntavoilla on silti huomattava vaikutus. Kansanterveydelliseltä kannalta on siksi perusteltua tehdä ratkaisuja, jotka helpottavat tupakoinnin vähentämistä, vaikeuttavat alkoholijuomien saatavuutta ja tukevat liikunnallista elämäntapaa. Tiedämme, että monet elämäntavat omaksutaan jo lapsuusiässä, joten vaikuttamistyön on alettava jo silloin. Ennaltaehkäisevän terveystyön on kuljettava koko elämän ajan rinnalla.
Kun potilas tulee sairautensa takia hoitoon, on meidän keskityttävä sairauden hoitamiseen. Se on lääkärien ja hoitohenkilöstön ammattiin liittyvä velvollisuus. Elämäntavoista käydään vastaanotolla todella usein keskustelua, koska elämäntapojen parantamisella on vaikutusta sairauden ennusteeseen. Lääketieteen harjoittajina puhumme näistä tukeaksemme muutosta, emme syyllistääksemme sairastumisesta.
Niin puheessa itseaiheutetuista sairauksista kuin potilasmaksujen korotuksissa ilmenee samanlainen ajattelutapa: Potilas on vastuussa omasta sairastamisestaan kuten yrittäjä, joka tekee riskialttiin investoinnin omistamassaan tehtaassa. Kun investointi ei osoittaudukaan järkeväksi, yrittäjä-potilas sairastaa omalla kustannuksellaan tai tekee konkurssin.
Näin ei toimita hyvinvointivaltiossa. Hyvinvoinnin rakentaminen on yhteinen tehtävämme: Laadukas koulutus, luottamusta rakentava työelämä, riittävä sosiaaliturva ja tarpeisiin vastaava terveydenhuolto kuuluvat meille jokaiselle riippumatta lähtötilanteestamme tai elämäntavoistamme. Hyvinvointivaltio tarvitsee kurinpalautuksen.
Johannes Routila
Kansanedustajaehdokas
