”Me ollaan nyt saatu Suomi jaloilleen.” Näin totesi pääministeri Orpo budjettiriihen jälkeen.
Minä mietin, että näiden järjettömien leikkausten jälkeen kyllä moni järjestötoimija ja apua sekä tukea tarvitseva ihminen on ennemminkin nujerrettu polvilleen.
Jos Suomi on Orpon mielestä saatu jaloilleen, niin keiden varassa se tulevaisuudessa seisoo, kun hallitus päätti leikata sote-järjestöjen rahoituksesta ensi vuonna 84 miljoonaa euroa – eli noin kolmanneksen.
Kyse ei ole vain järjestöistä. Kyse on lapsista ja nuorista, perheistä, ikäihmisistä, mielenterveydestä, vertaistuesta, neuvonnasta ja siitä matalan kynnyksen avusta, jota moni ihminen tarvitsee silloin, kun omat voimat eivät enää riitä.
Järjestöjen tekemä työ on suomalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Se rakentaa osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta – ja usein tavoittaa ihmisen paljon ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Sote-järjestöillä on myös tärkeä rooli olla edustamiensa ihmisryhmien äänitorvena.
Ihmisten tarve apuun, tukeen ja äänensä kuuluviin saamiseen ei katoa näiden järjettömien avustusleikkauksien myötä, jotka kohdistuvat suoraan matalan kynnyksen avun, vertaistuen, neuvonnan ja ennaltaehkäisevän työn järjestötoimijoihin. Päinvastoin nämä leikkaukset synnyttävät kriittisen palveluaukon matalan kynnyksen palveluihin. Nyt leikataan avusta, joka voi olla ainoa oljenkorsi, jolla ihminen pysyy kiinni elämänsyrjässä ja yhteiskunnassa.
Olen surullinen siitä, että nämä leikkaukset osuvat jälleen kerran yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Miten hallitus voi toimia näin kylmästi, ilman mitään inhimillisyyttä? Nämä tehdyt ratkaisut syventävät taas lisää kuilua hyväosaisten ja heikoimmassa asemassa olevien välillä, ne lisäävät eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta.
Näillä leikkauksilla ei ainakaan säästetä sosiaali- ja terveydenhuollon ja työllisyyden menoista vaan ennemminkin syvennetään julkisen talouden kuoppaa. Ja mikä onkaan tämän leikkauspolitiikan inhimillinen hintalappu?
Tulevat sote-järjestöjen avustusleikkaukset näkyvät jo järjestötoiminnan tulevaisuudessa. Tuoreessa järjestökentän kyselyssä peräti 80 % sote-järjestöistä arvioi joutuvansa lopettamaan jonkin toiminnan ja 40 % piti koko järjestön toiminnan lopettamista mahdollisena tai jopa todennäköisenä.
Esimerkiksi Jyväskylässä Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) kertoi lakkauttavansa auttavien palveluiden pisteen Jyväskylästä, joka tarkoittaa konkreettisesti kahden työntekijän irtisanomista ja 60 vapaaehtoistyöntekijän työn loppumista. Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry (KYT) on ilmoittanut seitsemän työntekijän irtosanomisesta. KYT ei ole vain yksi järjestä vaan se tukee koko maakunnan järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa.
Ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen ei poista ongelmia.
On myös tärkeää huomioida, että miten nämä leikkaukset vaikuttavat koko Keski-Suomen maakuntaan. Maakunnassamme on paljon pieniä kuntia ja kyliä, joissa järjestö voi olla erittäin merkittävä, jopa ainoa matalan kynnyksen yhteisöllinen toimija. Miten käy paikallisten mielenterveysyhdistysten, omaishoitajien vertaistukiryhmien, ikäihmisten ryhmien ja yhdistysten vapaaehtoistoiminnan tai monen muun toiminnan tulevaisuuden? Kun pieni järjestö menettää leikkausten johdosta yhden työntekijän se voi tarkoittaa käytännössä koko toiminnan lakkaamista.
Kuka auttaa, kun järjestön työntekijää ei enää ole, vertaistukiryhmää ei enää järjestetä tai kylällä ei enää ole paikkaa, johon ihminen voi mennä?
Järjestötoiminta luo myös alueellista elinvoimaa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä ihmisten arjen turvallisuutta. Ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen ei poista ongelmia. Se siirtää niitä myöhemmäksi – jolloin niistä maksetaan monta kertaa suurempi hintalappu.
Minulle vahva Suomi ei ole vain tasapainoinen ja oikeudenmukaisesti rakennettu budjetti. Vahva Suomi on sellainen, jossa ketään ei jätetä yksin. Sellaista Suomea minä haluan olla rakentamassa.
Leena Kautto-Koukka
Kansanedustajaehdokas
