Lapsen pitäisi saada miettiä, mitä leikkisi tänään välitunnilla, kenen kanssa viettäisi iltapäivän tai mitä haluaisi harrastaa. Hänen pitäisi saada innostua pienistä asioista, kokeilla uutta, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Haaveilla siitä, mitä hänestä joskus tulee, eikä kantaa vielä huolta tulevaisuudesta.
Lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jota ei voi elää uudelleen. Silti kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta nauttia siitä. Osa yrittää selvitä koulupäivästä ilman tarvitsemaansa tukea, osa jää harrastusten ulkopuolelle perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Joku kantaa huolta vanhempiensa jaksamisesta, toinen salakuljettaa ruokalasta servetin sisään piilotettua näkkileipää, koska kotona ei ole ruokaa. On myös lapsia, joiden pahaa oloa kukaan ei huomaa, koska he eivät osaa tai uskalla pyytää apua.
Lapsen oikeuksien viikolla puhumme oikeudesta turvalliseen lapsuuteen, koulutukseen, osallisuuteen ja hyvinvointiin. Näiden oikeuksien toteutuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Oikeus saada apua ei toteudu, jos sitä joutuu odottamaan liian pitkään. Lupaus osallisuudesta ja kuuntelemisestä jää lunastamatta, jos lapsen mielipidettä kysytään vasta päätösten jälkeen.
Meidän aikuisten tehtävänä on kuunnella ja huolehtia siitä, että lasten ja nuorten oikeudet todellisuudessa toteutuvat.
Siksi lasten oikeuksien on näyttävä myös tehtävissä päätöksissä. Lapsen etu ei saa jäädä pelkkiin juhlapuheisiin, vaan sen pitää näkyä siinä, mihin yhteisiä varoja käytetään ja millaisia palveluita lapsille ja perheille rakennetaan. Tarvitsemme riittävät resurssit varhaiskasvatukseen ja kouluihin, jotta jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen ajoissa. Tarvitsemme matalan kynnyksen apua lapsille ja perheille ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Tässä myös järjestöt tekevät korvaamatonta työtä. Nuorisotyö, maksuttomat harrastusmahdollisuudet, kirjastot ja turvalliset yhteiset tilat eivät ole ylimääräistä mukavuutta, vaan tärkeä osa lapsen hyvinvointia.
Tänä syksynä Jyväskylän Keljonkankaalla oppilaat joutuivat kuitenkin keräämään yli 400 nimeä puolustaakseen oman nuorisotilansa säilymistä. Se kertoo siitä, kuinka suuri merkitys yhteisillä kohtaamispaikoilla on alueen lapsille ja nuorille. Lasten ja nuorten ei kuitenkaan pitäisi joutua keräämään nimiä saadakseen äänensä kuuluviin. Meidän aikuisten tehtävänä on kuunnella ja huolehtia siitä, että lasten ja nuorten oikeudet todellisuudessa toteutuvat.
Lapsuus ei odota parempaa taloustilannetta, seuraavaa vaalikautta tai sitä, että ehdimme joskus myöhemmin korjata tekemämme virheet. Siksi lasten oikeuksien puolustamisen pitää näkyä niin jokapäiväisissä teoissa kuin päätöksissäkin.
Lapsen tärkein tehtävä ei ole pärjätä yksin, huolehtia aikuisten murheista tai taistella itselleen kuuluvista oikeuksista. Hänen tehtävänsä on olla lapsi. Meidän aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että hänellä on siihen mahdollisuus.
Janita Hietala
Kansanedustajaehdokas

